Ukulelepikkujouluissa

Kuvassa Rockwayn ukuleleopet ja ranskalainen ukuleletaituri Yan Yalego. Kuvan otti Jouni Kaipainen.

Enpä muista muualla nähneeni keikkayleisöä, joka ei malta olla rämpyttämättä omia soittimiaan keikan aikana. Innokas yleisö ja mielenkiintoiset esiintyjät nähtiin ukuleleharrastajien pikkujouluissa Helsingissä Bar Mendocinossa torstai-iltana. Tilaisuuden järjesti Finnish Ukulele Network ry eli FUN. Pääesiintyjä oli ranskalainen Yan Yalego. Lisäksi kuulimme suomalaista upouutta bändiä nimeltä Into Ensemble. Loppuillasta lavalle sai astua kuka tahansa open stage-tyylillä.

Itse olin paikalla osittain työn merkeissä mainostamassa Rockway.fi-sivuston uusia ukulelekursseja. Oli mukavaa tavata muita ukulelen ystäviä. Yleisö oli kovin miehistä joukkoa, mutta onneksi muutamia naisiakin mahtui porukkaan.

FUN:sta sen verran, että yhdistyksen tavoitteena on edistää ukulelekulttuuria, ja erityisesti tukea kouluja ukulelejen käytössä koulusoittimina. Yhdistyksen puuhamiehenä toimii Juha Väänänen, varsinainen ukulele-guru, joka on myös Rockwaylla ukuleleopettajana.

Haastattelin Yan Yalegoa, joka onneksi puhui erinomaisen hyvää englantia ollakseen ranskalainen. Hän vieraili Suomessa toista kertaa, edellinen kerta oli 5 vuotta sitten. Ukulelea hän on soittanut kitaristitaustalla yli 20 vuotta. Aiemmin hän piti ukulelea vain leluna, johon hän ei koskenutkaan, vaan piti sitä seinällä koristeena. Reilu kymmenisen vuotta sitten hän retkeili USA:ssa, ja otti retkeillessään ukulelen käyttöön. Siitä alkoi tie ukuleletaituriksi.

Yalego esiintyi ukulelebanjon kanssa, joka näyttikin erikoiselta soittimelta (näkyy kuvassa). Lisäksi hänellä oli kazoopilli. Hän kertoi pillin olevan "fake trumpet", perinteinen jazzsoitin 20-luvulta. Soiton lisäksi hän lauloi upeasti. Hänen kappaleensa olivat enimmäkseen jazztyylisiä coverbiisejä. Hänellä on muutama omakin kappale, mutta hän ei kuulemma esitä niitä juurikaan, koska on olemassa niin paljon muita kappaleita, joita hän haluaa soittaa. Hän on kuitenkin tehnyt omaa musiikkia esimerkiksi elokuviin. Yalegon mielestä ukulelen soitto on hauskaa, koska soittaessa ei tarvitse tehdä liikaa työtä.

Lämppärinä toiminut Into Ensemble on viisihenkinen orkesteri. Instrumentteina olivat cajon-rumpu, kontrabasso, kitara ja ukulele. Lisäksi yhtyeeseen kuului kaunisääninen naislaulaja Anna. Jazz-henkinen ohjelmisto oli kovasti mieleeni, siihen kuuluivat mm. kappaleet Ranskalaiset korot, Fever, Lounatuulen laulu ja My Favourite Things. Tykästyin erityisesti cajon-rumpuun, jonka hankkiminen on minulla edelleen harkinnassa. Siihen oli kiinnitetty myös poljin, ja sen sivussa oli jonkinlainen tamburiiniviritys. Monikäyttöinen soitin kätevässä koossa siis! Helppo kuljettaa mukana keikalle rumpusettiin verrattuna.

Toinen vekotin, johon illan aikana tykästyin, oli vatibasso. Se oli kyhätty nurinpäin käännetystä muovisesta tynnyristä, harjanvarresta ja pyykkinarusta. Juha Väänänen osoittautui melkoiseksi vatibassotaituriksi. Todella mahtavan kuuloinen simppeli soitin!