sunnuntai 31. elokuuta 2014

Kitaraopetuksen aloittaminen alakoululaisille

Hyvää syksyn alkua kaikille! Aloitan bloggaamisen kesätauon jälkeen vinkeillä kitaransoittoon alakoulussa. En ole kitaransoiton opettaja ammatiltani, eli ihan luokanopen tiedoilla ja taidoilla vedän. Joskus olen aloittanut jo 3. luokalla, mutta koska kolmoset soittivat viime vuonna paljon ukuleleja, jäi kitaransoitto neloselle. Nyt 4. luokan alussa heillä olikin kova into päästä kitaroiden ja muiden bändisoitinten pariin. Näin toimin nelosten kanssa, ja oikeastaan vitosten kanssa kerratessa ihan samalla tavalla:

- Aluksi kerron kitaran osista, erilaisista kitaroista, vahvistimista ja piuhoista. Sellaista hiljaisuutta ei olekaan, kun oppilaat oikein keskittyvät kuuntelemaan ensimmäistä kertaa oppituntia sähkökitarasta ja vahvistimesta... Tärkeää on kertoa, että plugipiuhan molemmat päät ovat samanlaiset, ja virtaa ei kytketä vahvistimeen päälle, ennen kuin on tsekattu volumet! Tämän väännän niin rautalangasta, että sen muistaa jokainen seuraavalla kerralla.

- Heti aluksi opetan myös sointukaavion lukemisen, ja kertaan sitä ensimmäisillä oppitunneilla useasti. Homma helpottuu tosi paljon, kun oppilaat osaavat itse tulkita otteet sointukaaviosta. Tänä syksynä sain laitettua kaaviot ison kokoisina luokan seinälle. Aina kun joku kysyy "miten A-molli soitetaan", voin vain hihkaista "katso seinältä!". Pyrin opettamaan kielten numerot, lisäksi puhun ohuimmista ja paksuimmista kielistä. Ylimmistä ja alimmista kielistä ei kannata puhua, koska asia voi olla hieman epäjohdonmukainen.

- Olen kamala opettaja, sillä oikeastaan koko ensimmäinen tunti menee niin, että minä puhun ja oppilaat kuuntelevat. Soittamaan ei päästä vielä lainkaan. Asia on kuitenkin niin mielenkiintoinen, että yleensä oppilaat jaksavat oikein hyvin kuunnella. Kun kitaran osat ja sointukaaviot on käyty läpi, puhun erikseen oikean ja vasemman käden tekniikoista.

- Oikean käden tekniikka: Opetan käyttämään plektraa, se saa olla melko syvällä sormien välissä. Korostan rentoa käden heilautusta, etteivät oppilaat "nysvää" pelkällä ranneliikkeellä. Soitetaan ääniaukon kohdalta.

- Vasemman käden tekniikka: Painetaan ihan sormenpäillä, pitkillä kynsillä ei soitto onnistu. Sormet ovat ihan kohtisuoraan kaulalla, eivät makaa vaan seisovat! Painetaan läheltä nauhaa. Katsotaan, että sormet eivät osu muihin kieliin.

- Ekoina sointuina opetan kolmen kielen helpoista soinnuista C.n ja G7:n. Alussa voidaan soittaa vaikka Jaakko kulta pelkällä C:llä. Sitten harjoitellaan vaihtoa. Korostetaan, että paksuimmat kielet eivät soi (tosi monella ne silti alussa soivat). Kun vaihto sujuu, soitetaan Hepokatti maantiellä poikittain... Vaihto tulee aina vei-sanan kohdalla. Välillä voin olla taululla näyttämässä oikeaa sointua otekaaviosta, tai sitten vain huutelen vaihdot. Näppärimmät toki hoksaavat vaihtokohdan itsekin hyvin nopeasti. C:llä ja G7:lla onnistuu jo vaikka kuinka moni biisi.

- Sitten harjoitellaan E-mollia (pitää muistaa kertoa, että sointukaavion Em tarkoittaa E-mollia). Tarkistetaan, että ohuimmat kielet soivat vapaina, ja että painetaan kieliä toisesta välistä. Soitetaan Kanoottilaulu ja Merirosvolaulu, joudutaan tosin laulamaan hieman matalalta.

- Lisäksi harjoitutan kaikenlaisia rytmitehtäviä kaikuna, alaslyöntejä yhdistettyinä koputuksiin jne. Alkuharjoituksissa komppina on aina pelkkä alaslyönti.

- Hyvin nopeasti pääsemme soittamaan Nainen tummissa- kappaletta, joka on perinteinen aloitusbiisini bändikerhoissa. Soitamme sen E-mollissa, ja D-duurikohdat pidetään aluksi taukoa. B-osaa keksin tänä syksynä muokata niin, että se menee kokonaan E-mollissa, siinä on muutoin liian nopeat vaihdot. Säestän pianolla, ja katkaisen soiton D-duurikohdissa, jolloin oppilaat hoksaavat D-duurin paikat. Heti parin kerran jälkeen neuvon taukokohdissa siirtämään harjoituksen vuoksi sormia kohti D-duurin asemaa, ja sitten siirtämään ne takaisin. Pikkuhiljaa oppilaat tajuavat katsoa taululta D-duurin otteen, ja ryhtyvät soittamaan sitä tauon aikana. Kun ote on periaatteessa opittu, neuvon, että taukoa ei pidetä, vaan soitetaan myös D-duuri. Neuvon aina, että komppia ei katkaista, eli oikea käsi soittaa koko ajan, vaikka vasen käsi hidastelisikin tms. Näin päästään yllättävän nopeasti käsiksi "vaikeaan" D-duuriin suurimman osan oppilaista kanssa.

- Tästä homma etenee yleensä niin, että otan mukaan basson, rummut, koskettimet jne. Kaikki pääsevät soittamaan, ja soittimia vaihdetaan koko ajan. Sitten vaan uusia sointuja ja biisejä kehiin.