Ukulelepikkujouluissa

Kuvassa Rockwayn ukuleleopet ja ranskalainen ukuleletaituri Yan Yalego. Kuvan otti Jouni Kaipainen.

Enpä muista muualla nähneeni keikkayleisöä, joka ei malta olla rämpyttämättä omia soittimiaan keikan aikana. Innokas yleisö ja mielenkiintoiset esiintyjät nähtiin ukuleleharrastajien pikkujouluissa Helsingissä Bar Mendocinossa torstai-iltana. Tilaisuuden järjesti Finnish Ukulele Network ry eli FUN. Pääesiintyjä oli ranskalainen Yan Yalego. Lisäksi kuulimme suomalaista upouutta bändiä nimeltä Into Ensemble. Loppuillasta lavalle sai astua kuka tahansa open stage-tyylillä.

Itse olin paikalla osittain työn merkeissä mainostamassa Rockway.fi-sivuston uusia ukulelekursseja. Oli mukavaa tavata muita ukulelen ystäviä. Yleisö oli kovin miehistä joukkoa, mutta onneksi muutamia naisiakin mahtui porukkaan.

FUN:sta sen verran, että yhdistyksen tavoitteena on edistää ukulelekulttuuria, ja erityisesti tukea kouluja ukulelejen käytössä koulusoittimina. Yhdistyksen puuhamiehenä toimii Juha Väänänen, varsinainen ukulele-guru, joka on myös Rockwaylla ukuleleopettajana.

Haastattelin Yan Yalegoa, joka onneksi puhui erinomaisen hyvää englantia ollakseen ranskalainen. Hän vieraili Suomessa toista kertaa, edellinen kerta oli 5 vuotta sitten. Ukulelea hän on soittanut kitaristitaustalla yli 20 vuotta. Aiemmin hän piti ukulelea vain leluna, johon hän ei koskenutkaan, vaan piti sitä seinällä koristeena. Reilu kymmenisen vuotta sitten hän retkeili USA:ssa, ja otti retkeillessään ukulelen käyttöön. Siitä alkoi tie ukuleletaituriksi.

Yalego esiintyi ukulelebanjon kanssa, joka näyttikin erikoiselta soittimelta (näkyy kuvassa). Lisäksi hänellä oli kazoopilli. Hän kertoi pillin olevan "fake trumpet", perinteinen jazzsoitin 20-luvulta. Soiton lisäksi hän lauloi upeasti. Hänen kappaleensa olivat enimmäkseen jazztyylisiä coverbiisejä. Hänellä on muutama omakin kappale, mutta hän ei kuulemma esitä niitä juurikaan, koska on olemassa niin paljon muita kappaleita, joita hän haluaa soittaa. Hän on kuitenkin tehnyt omaa musiikkia esimerkiksi elokuviin. Yalegon mielestä ukulelen soitto on hauskaa, koska soittaessa ei tarvitse tehdä liikaa työtä.

Lämppärinä toiminut Into Ensemble on viisihenkinen orkesteri. Instrumentteina olivat cajon-rumpu, kontrabasso, kitara ja ukulele. Lisäksi yhtyeeseen kuului kaunisääninen naislaulaja Anna. Jazz-henkinen ohjelmisto oli kovasti mieleeni, siihen kuuluivat mm. kappaleet Ranskalaiset korot, Fever, Lounatuulen laulu ja My Favourite Things. Tykästyin erityisesti cajon-rumpuun, jonka hankkiminen on minulla edelleen harkinnassa. Siihen oli kiinnitetty myös poljin, ja sen sivussa oli jonkinlainen tamburiiniviritys. Monikäyttöinen soitin kätevässä koossa siis! Helppo kuljettaa mukana keikalle rumpusettiin verrattuna.

Toinen vekotin, johon illan aikana tykästyin, oli vatibasso. Se oli kyhätty nurinpäin käännetystä muovisesta tynnyristä, harjanvarresta ja pyykkinarusta. Juha Väänänen osoittautui melkoiseksi vatibassotaituriksi. Todella mahtavan kuuloinen simppeli soitin!

Laulu itsenäisyyspäiväksi

Tein muutama vuosi sitten oman biisin itsenäisyyspäiväksi. Tästä biisi-idea jakoon, jos ei ehdi tälle vuodelle niin sitten ensi vuodelle. Tämä on kyllä niin helppo, että ei harjoittelussa kauaa mene. Sopii mielestäni kaikenikäisille.  Mainittakoon, että kappaleeni ei liity mitenkään samannimiseen järjestötoimintaan :) Sanat menevät näin:

KERTO: Sisu, sisu, sisu, Suomen sisu, sisu, sisu.
               Sisu, sisu, sisu, Suomen sisu, sisu, sisu.

1. Mannerheim ja Kekkonen, Niinistö ja Halonen
   Mannerheim ja Kekkonen, Niinistö ja Halonen
KERTO

2. Kovalainen, Räikkönen, Selänne ja Koivu
   Kovalainen, Räikkönen, Selänne ja Koivu
KERTO

3. Tuhannet järvet, revontulet, metsät
    Tuhannet järvet, revontulet, metsät
KERTO

4. Sibelius, sauna, pukki sekä tontut
    Sibelius, sauna, pukki sekä tontut
KERTO

Melodiakin on olemassa, vaikka kappale onkin enimmäkseen puhelaulutyylistä. Säkeistöjä voi keksiä itse lisää tai muokata olemassa olevia.

Sävelmä näkyy kuvassa. Soinnut ovat Em ja Hm. Oikeaoppisesti tässä pitäisi varmaan olla H7 eikä Hm, ja D-sävel voisi olla Dis, mutta omaan korvaan tämä kuulostaa paremmalta näin.

Sisu-sanat tulevat siis oikein lyhyinä ja terävinä huudahduksina.

Joulujuhlaan ohjelmaa kitaroilla ja koulusoittimilla

Meidän koululla on tänä vuonna joulujuhlan tilalla joulukirkko. Sinne olen suunnitellut kitaranäppäily-tyylisiä sovituksia kappaleisiin Maa on niin kaunis ja Pieni liekki.

Lisäksi, kun ei ole "kunnon" joulujuhlaa, 1.-2. luokat pitävät oman pikkujoulunsa vanhemmille ja kolmosneloset omansa. Minä luonnollisesti säestäjänä osallistun kaikkiin kolmeen juhlaan, eli työtä piisaa. Onneksi pikkujouluiltamissa on muutakin ohjelmaa kuin pelkkää musiikkia. Kolmosnelosten kanssa haluan esittää vanhemmille syksyn aikana harjoiteltuja lauluja, eikä pelkästään jouluohjelmaa. Ykköskakkosten kanssa keskitymme lähinnä jouluohjelmistoon.

Maa on niin kaunis-sovitusta olen treenannut 6. luokan tyttöjen bändikerhon kanssa. Heidän porukastaan löytyy taitavia kitaristeja ja hyvät laulajat. Sovitustani voi vapaasti lainata ja hyödyntää omaan käyttöön. Toimii ja kuulostaa hyvältä!

Sovituksessa on tablatuureissa eri stemmoja, eli soinnut, melodia, bassoäänet (kitaroilla) ja väliäänet (kitaroilla). Välttämättä kaikki stemmat eivät soi koko laulun ajan.

Vaikka tietotekniikasta tykkäänkin, minulla ei ole käytössäni tablatuuri- tai nuotinnusohjelmia. Eli teen kaikki sovitukset vielä vanhanaikaisella tyylillä omaan muistikirjaani. Pahoittelen, jos joku tuntee myötähäpeää puolestani :)



ELI TÄSSÄ SOVITUS MAA ON NIIN KAUNIS-LAULUUN

Tässä ekassa kuvassa näkyy sointukierto, ja helpot kolmen kielen soinnut. Käytössä on vain kitaran kolme ohuinta kieltä. Nämä soinnut ovat todella helpot ja vaihdot ovat hitaita!

Seuraavassa kuvassa näkyy kappaleen melodia, joka näppäillään ohuimmilta kieliltä, eli E- ja H-kieliltä. Tämän voi näppäillä opettaja tai taitava oppilas. Melodiaa ei kannata välttämättä näppäillä laulun kanssa samaan aikaan, vaan omana säkeistönään. Tästä saa myös alkusoiton kappaleelle, kun aloittaa tuolta neljän nollan kohdalta alariviltä.

Lisäksi kuvassa näkyvät bassoäänet, jotka soitetaan kitaran kahdella paksuimmalla kielellä, eli E- ja A-kielillä. Lähinnä tuossa liikutaan 3. välissä eli c- ja g-sävelillä. Tämä on melkoisen helppo stemma.

 

Viimeisessä kuvassa on väliääni, joka on aavistuksen hankalampi. Olen merkinnyt rytmin puolinuoteilla ja neljäsosanuoteilla. Välissä on siis nopeampia sävelkulkuja. Tämä stemma soitetaan kahdella keskimmäisellä kielellä.

 

Sovitus toimii siis instrumentaalisäkeistöissä sekä laulajien taustalla. Lisäksi soitamme tässä congaa, bongoja, kellopeliä ja triangelia.

Ukulele koulussa, päiväkodissa, muskarissa

Taas pieni mainospuhe ukulelen puolesta. Ukulelehan on näppärä, pienikokoinen, helppo ja usein iloisenvärinen soitin, joka kiinnostaa lapsia aivan varmasti. Ukulele sopisi mainiosti kanteleen rinnalle ja nokkahuilun tilalle kouluihin, päiväkoteihin ja muskareihin. Ukulelen valttikortteja ovat edullinen hankintahinta (20 eurolla saa jo suht kelvollisen soittimen), monipuolisuus verrattuna nokkahuiluun tai kanteleeseen (voit säestää lauluasi tai näppäillä melodioita) sekä miellyttävä sointi. Vaikka luokallinen oppilaita rämpyttäisi ukuleleja vapaasti, ääni ei ota korviin! Ainakaan, jos kieltää plektrojen käytön juuri sillä hetkellä.

Ukulelen voi virittää D-duuriin, jolloin se toimii kanteleiden rinnalla. D-duurin (tai C-vireessä C-duurin) soittaminen onnistuu minun arvioini mukaan jopa 4-vuotiaasta ylöspäin, ainakin jos soittimeen merkitsee oikean sormituskohdan vaikkapa tarralla tai teipin palalla. Kyseisessä soinnussa tarvitaan vain yhden sormen painallusta otelaudasta. Sointuvaihtoja voi alkaa harjoitella kouluikäisten kanssa.

Jos puhutaan C-vireisestä soittamisesta, ovat G ja G7 harmittavan vaikeita soittaa pienten lasten kanssa. Jos mahdollista, kannattaa laulut transponoida F-duuriin, jolloin pärjää melko pitkälle F- ja C-duurisoinnuilla. Tämä ei tietenkään joka laulussa ole mahdollista. Voit toki tehdä myös niin, että soitat C-duuria tai D-vireessä D-duuria, ja vaikeiden sointujen kohdalla soitetaankin z-sointu, jossa vasen käsi sammuttaa kaikki kielet, ja oikea käsi strummailee vain rytmiä. Yllättävän monet simppelit laulut toimivat myös niin, että lapset rämpyttävät vain C-duuria, huolimatta siitä, että muitakin sointuja kappaleeseen on merkitty. Kannattaa testata!

Kokeile ainakin Row Row Row your boat (C-duuri), Pienet sammakot (F ja C tai C ja G), Hepokatti (F ja C tai C ja G) ja Valaskala (F ja C).

Huonona puolena ukulelessa on halvimpien soitinten kehno laatu. Tämä näkyy siinä, että soittimet eivät pysy vireessä, tai jos pysyvätkin, niin otelaudan painaminen tuottaa silti vääriä säveliä ja epävireisiä sointuja, vaikka vapaat kielet olisivatkin vireessä. Ongelmaan auttaa, jos vaihdat kielet parempiin (minulle on suositeltu esim. Aquila-merkkisiä kieliä). Jotkut ekspertit kai myös pystyvät tuunaamaan tallaa/satulaa niin, että kielten asento muuttuu paremmaksi. Toisaalta, kun reilu 20 ukulelea on yhtaikaa äänessä, ei siellä pienet laatuvirheet kuulu mihinkään!

Ukulelen soittoa kuulee nykyään taustamusiikkina usein, ainakin telkkarissa olen viime aikoina bongannut ukulelen soundia Vain Elämää-ohjelmasta ja Pikku kakkosesta jo useamman kerran. Toivottavasti ukulele jatkaisi "nousuaan" ja uket saataisiin käyttöön myös lasten parissa.

Rockway.fi-sivuston ukulelekuvauksissa

Sain hiljattain mahtavan työtilaisuuden, kun facebookissa Ukulele koulusoittimena-ryhmän kautta etsiskeltiin ukulelen soittotaitoista opettajaa. Sain paikan todella mielenkiintoisessa projektissa, nimittäin Rockway.fi-sivustolle avautuu vielä tämän kuun aikana ukuleleosio, jonka tekemisessä olin mukana.

Rockway on todella suosittu nettimusiikkikoulu, joka tarjoaa opetusta suosituimmissa bändisoittimissa, laulussa, äänittämisessä, biisinteossa ja pian myös ukulelen soitossa. Opetus tapahtuu siis videoitujen oppituntien muodossa. Opettajia eri soittimissa on yli 80 ja yksittäisiä oppitunteja yli 3000. Osa Rockwayn oppitunneista on ilmaisia, osa maksullisia.

Mielestäni Rockway palvelee myös musiikinopettajia mainiosti. Ilmaisia videoita voi näyttää vapaasti oppilaille, ja oman soittotaidon kehittämiseen löytyy oppitunteja vaikka millä mitalla. Eikä harrastus ole sidottuna tiettyyn paikkaan tai kellonaikaan, vaan videoita voi katsella vaikka iltaisin tai viikonloppuisin. Itse olen katsellut lähinnä kitaravideoita, ja ottanut niistä runsaasti vinkkejä omaan työhön.

En suinkaan vastaa ukuleleopetuksesta Rockwayllä yksin, vaan ukuleleguru Juha Väänänen on tehnyt suuren osan oppitunneista. Minun osuutenani oli opettaa yksittäisiä sointuja, sointukulkuja, muutama yksinkertainen komppi ja joitakin laulunsäestyksiä. Oli mukavaa, että pääsin myös laulamaan kuvauksissa.

Kuvaukset Rockwayn studiolla Espoossa olivat jännittävät. Onneksi Rockwayn henkilökunta osasi luoda rennon ilmapiirin, ja oppitunteja saatiin purkitettua kiitettävää tahtia. Päivän aikana sain tehtyä 38 oppituntia, joista lyhimmät kestävät minuutin verran ja pisimmät 3-4 minuuttia. Omasta mielestäni sain aikaiseksi toimivan kokonaisuuden, kokonaisen ukulelen alkeiskurssin. Olen onnellinen tästä työtilaisuudesta, etenkin kun en ole mikään ukulelemestari, vaan lähinnä kitarapohjalta itseopiskellut ukulelisti.